Puheenvuoroni käsiteltäessä aloitettani vanhan rakennuskannan energiatehokkuuden parantamisesta

VALTUUTETTU MIKA EBELINGIN ALOITE VANHAN RAKENNUSKANNAN ENERGIATEHOKKUUDEN PARANTAMISESTA
– 15.5.2013

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut,

ensiksi haluan kiittää saamastani seikkaperäisestä vastauksesta aloitteeseeni. On mukavaa kokea, että tehty aloite on otettu vakavasti ja sitä on pohdittu eri puolilta.

Yleisten töiden lautakunnan vastauksessa todetaan lopuksi: ”Ajatusta Helsingin kaupungin lainoittamista, vanhaan rakennuskantaan kohdistuvista energiatehokkuuden edistämistoimista on käsitelty myös ns. PEK-raportissa. Talous- ja suunnittelukeskus ottanee kantaa asiaan.” Tällaista kannanottoa en materiaalista löytänyt, mikä vähän harmitti.

Vaikka koen, että aloitettani oli pääosin käsitelty hyvin, niin valitettavasti vastauksesta jäi kuitenkin ns. suru puseroon. Aloitteeni kärkihän oli saada oikeita asioita tapahtumaan. Tavoitteenani oli saada vanhan rakennuskannan energiatehokkuus paranemaan siten, että kaupunki antaa ohjeet kannattavista energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä ja hoitaa kohteen lainoituksen siten, että laina maksetaan takaisin maksamalla energian säästönä syntyvä taloudellinen hyöty kaupungille, kunnes velka ja kohtuullinen korko kaupungin lainalle on maksettu.

Tällöin ns. tavallinen kaupunkilainen voisi turvallisin mielin lähteä parantamaan asuntonsa energiatehokkuutta, sillä vaikka hän ei täysin näitä asioita ymmärtäisikään, hän voisi luottaa kaupungin asiantuntemukseen. Hänellä olisi tietty varmuus, ettei hän jää maksumieheksi, mikäli energiantehokkuushanke ei olisi taloudellisesti kannattava.

Esityslistalla todetaan: ” Eräissä Euroopan maissa on kokeiltu aloitteen mukaisia rahoitusmalleja, joissa energiapalveluita tarjoava yritys lainoittaa yksityisen asuntosektorin pitkän takaisinmaksuajan omaavia energiatehokkuushankkeita ja antaa säästötakuun toteuttamilleen toimille. Rahoitusmallit eivät ole yleistyneet, mm. sen vuoksi, että säästöjen arviointi on vaikeaa ja ne voivat jäädä ennakoitua pienemmiksi. Lisäksi takaisinmaksuajat ovat rahoittajien kannalta olleet hyvin pitkiä.”

Tämä on kovin surullista, koska tämä tarkoittaa, että pienen ihmisen pelko energiatehokkuuden parantamisen osoittautumisesta mahdollisesti kannattamattomaksi on valitettavasti perusteltu. Kuinka asiaa ymmärtämätön kansalainen ei voisi pahastikin epäonnistua energiatehokkuutta parantavia investointeja tehdessään? Pelkäähän asiantunteva kaupunkikin, etteivät sen hankkeet olisi edes keskimäärin riittävän kannattavia, jotta se voisi kannattavasti ottaa vastuuta niistä energiatehokkuutta parantavista investoinneista, jotka se saisi itse määrittää.

Myönnän, ettei erillisillä uusilla neuvontapalveluilla ole tarvetta. Kuitenkin kaipaan edelleen sellaista ”avaimet käteen” –periaatteella toimivaa energiatehokkuuden parantamismallia. Siinä kaupunkilainen voisi ikään kuin sanoa kaupungille: ”Minä haluan olla hyvä ihminen ja haluan osallistua ympäristötalkoisiin. En kuitenkaan ymmärrä näistä asioista kovin paljoa ja pelkään tekeväni taloudellisesti kannattamattomia investointeja. Kertokaa minulle, mitä minun varmasti kannattaa tehdä. Jos te olette valmiit ottamaan taloudellisen riskin aloitteessa kuvatulla tavalla, niin silloin voin olla varma, että te itsekin oikeasti uskotte ehdottamienne investointien mielekkyyteen.”

Koska tähän ei nyt päästä, niin minusta näyttää siltä, että ihmisiä yritetään saada tekemään sellaisia energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä, joiden taloudelliseen kannattavuuteen kaupunki ei – ainakaan varmasti – itsekään usko.