Ympäristöraportti kertoo edistyksestä

Kaupunginvaltuustossa käsiteltiin vuoden 2012 ympäristöraporttia. Raportti osoittaa, että Helsingin ympäristötavoitteissa on hyvin edetty. Itseäni jäi kummastuttamaan yksi ristiriita, jonka pitämässäni puheessa nostin esiin. Alla on kirjoitettu puheeni. Lyhyen 4 minuutin aikarajoituksen vuoksi jouduin tiivistämään jonkin verran puhettani. Olen pyrkinyt laittamaan sulkuihin ne kohdat, jotka tiivistämisen takia jätin puheestani pois. Koska ne kuitenkin kuvaavat ajatuksiani tästä asiasta, jätän ne näkyviin.

 

Helsingin kaupungin ympäristöraportti vuodelta 2012

– 11.9.2013

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut.

Helsingin kaupungin ympäristöraportti vuodelta 2012 osoittaa, että työtä on tehty ja tuloksia saavutettu, vaikka parantamisen varaa toki yhä on.

Olen ilahtunut siitä, että asioita on voitu edes ympäristön nimissä hoitaa joustavasti, kun esim. Rakennusvalvonta tuki uusiutuvien energiamuotojen lisäämistä vapauttamalla ilmalämpöpumput ja aurinkokeräimet toimenpideluvan hakemisesta.

Liiallisesta kontrollista ja säädöksistä olisi hyvä päästä eroon yleisemminkin, etteivät ne tukahduta ihmisten elämää.

Yksi perusteluristiriita minua kummastuttaa. Esityslistalla meille kerrotaan aivan selvästi, että kaupungin kiinteistöjä katselmoidaan suunnitelmallisesti kannattavien energiansäästömahdollisuuksien selvittämiseksi ja että 85 prosentissa kaupungin julkisista toimitiloista on teetetty kiinteistön energiakatselmus vähintään kerran.

Tämän pitäisi käsittääkseni tarkoittaa sitä, että tällä suunnitelmallisella kannattavien energiansäästömahdollisuuksien selvittämisellä aika usein myös löydetään jotakin sellaista, mihin kannattaa investoida. Eli kannattavia energiansäästömahdollisuuksia siis ilmeisesti on?

Miksi tämä ei ole uskottavaa? Siksi, että täällä valtuustossa vähän aikaa sitten käsiteltiin aloitettani vanhan rakennuskannan energiatehokkuuden parantamiseksi ja kaupungin aktiivista osallistumista siihen. Silloin aloitteeni torjuttiin ja mielestäni ratkaiseva argumentti tälle torjumiselle oli se esityslistan lause, jossa todettiin, että säästöt osoittautuvat usein vähäisemmiksi kuin on arvioitu ja investoinnin kuoletusajat olisivat pitempiä kuin ennakkoon on arvioitu. Esityslistalla kerrottiin myös, että ehdottamani kaltaista toimintamallia oli maailmalla kokeiltu.

Pyytäisin apulaiskaupunginjohtajaa ystävällisesti kertomaan, kumpi on totta – se, mitä sanotaan Helsingin kaupungin ympäristöraportissa vai se, mitä sanottiin vastauksena valtuutettu Ebelingin aloitteeseen? (Onko kaupungilla kykyä tehdä taloudellisesti kannattavia energiansäästöinvestointeja, vai eikö? Ja jos tuo kyky on, kuten ympäristöraportissa annetaan ymmärtää, niin miksi minun aloitteeseeni annetussa vastauksessa annettiin toinen kuva? Ja jos minun aloitteeseeni annettu vastaus on totta, niin miksi tässä annetaan toinen kuva? Vai mistä tässä on kyse?)

Jotta aloitteessani esittämä malli olisi toiminut, se olisi edellyttänyt, että kaupunki osaisi toteuttaa oikeasti taloudellisesti kannattavia energiansäästöinvestointeja. Nyt olen huolissani veronmaksajien varoista: eikö kannattavilla energiansäästömahdollisuuksilla tarkoitetakaan taloudellisesti kannattavia energiansäästömahdollisuuksia?

Kun me poliitikkoina päätämme yhteisistä rahoista, meidän on varottava kiusausta nimittää hanketta kannattavaksi sen perusteella, että me kannatamme hanketta tai että hanke on trendikäs tai ajan henkeen sopiva. Leväperäinen suhtautuminen yhteisiin rahoihin on kaupungin talousvaikeuksien keskeinen syy. Siksi meidän tulee pikimmiten pyrkiä siitä eroon.

(Matalaenergiarakentaminen on kovaa vauhtia yleistymässä. Se vaikuttaa erittäin hyvältä asialta, mutta haluaisin tietää, mitä se vaikuttaa asumiskustannuksiin – asuntojen hintoihin ja käyttökustannuksiin.)

Lähes kunnallispoliittisen urani alusta saakka olen pyrkinyt parantamaan Helsingin poikittaisjoukkoliikennettä. Prosentit ovat kyllä aikojen saatossa parantuneet, mutta emme millään saa olla tyytyväisiä joukkoliikenteen kulkutapaosuuteen 18,9 prosenttia poikittaisliikenteestä. Joukkoliikenteen matala osuus poikittaisliikenteestä kertoo karua kieltään siitä, mitä huonosta liikennesuunnittelusta seuraa ja tämä puolestaan voi osaltaan johtua siitä, että asioista on jouduttu päättämään neljän pääkaupunkiseudun kunnan kesken eikä yhdessä kunnassa, joka kattaisi koko pääkaupunkiseudun yhtenäisen kaupunkialueen.

Poikittaisliikenne on rakennettu yksityisautoilun varaan. Siitä todistavat kehätiet. En pidä huonona, että nämä tiet on rakennettu. Huonona pidän sitä, että samanaikaisesti ei rakennettu toimivaa poikittaisjoukkoliikennettä. Niinpä jälkikäteen on jouduttu etsimään mahdollisuuksia poikittaisjoukkoliikenteen parantamiseen eikä se tietysti ole helppoa, kun yhdyskuntarakenne on rakennettu autoliikenteen pohjalle.

Määrätietoisuudella päästään kuitenkin pikkuhiljaa eteenpäin. Bussi-Jokeri eli runkolinja 550 ei yksin riitä. Tarvitaan jokaisen kehätien tasolle erinomaiset joukkoliikenteen poikittaisliikenneyhteydet.

(Ympäristötaloudesta kerrotaan lopussa suppeasti. Ympäristönsuojelu on hyvä asia, kuten on myös taloudellisuus. Pitäisin tärkeänä, että ympäristöraportti sisältäisi tarkemman taloudellisen erittelyn siitä, mitä kukin hyvä ympäristötoimi on maksanut ja mitä tällä rahalla on saatu aikaan. Ovathan ympäristönsuojeluun käytettävät rahat samalla tavalla osa kaupungin budjettia kuin muutkin satsaukset.)