Tuottavuudesta, kohtuudesta ja työllisyydestä

Käytin Kristillisdemokraattien puoluevaltuustossa Vantaalla 30.11. seuraavan puheenvuoron:

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät puoluevaltuuston jäsenet!

Haluan nostaa esille kolme asiaa:

1. Ensiksi haluaisin kysyä puheenjohtaja Räsäseltä, mitä hallitus odottaa kunnilta, kun edellytetään kuntien parantavan tuottavuuttaan miljardin verran? Mitä tässä tuottavuuden parantamisella tarkoitetaan?

Tarkoitetaanko tällä, että samat tai vastaavat palvelut saadaan miljardia halvemmalla VAI tarkoitetaanko tällä, että palveluja leikataan miljardilla?

Tämä ei ole teoreettinen kysymys, sillä Helsingin kaupunginvaltuusto on strategiaohjelmassaan päättänyt 1%:n vuotuisesta tuottavuus-tavoitteesta. Nyt on kuitenkin ilmennyt, että menosäästöön johtava palvelutason heikennys, joka ei millään tavalla paranna tuottavuutta, tulkitaan tuottavuuden parantamiseksi.

2. Toiseksi kaipaan sitä, että puolueemme tekisi arvopohjansa perusteella rohkeampia poliittisia johtopäätöksiä. Näin voisimme olla aloitteellisempia.

Meidän tulee pyrkiä kohtuuden yhteiskuntaan, jossa kaikilla ihmisillä on kohtuullinen toimeentulo. Raamatussa annettiin ohjeita tuleville kuninkaille, jotta nämä eivät kahmisi itselleen etuisuuksia. Mielestäni tämä on tärkeä periaate, jota poliitikkojenkin tulee noudattaa.

Täällä kaivattiin konkretiaa. Mielestäni hyvä perusperiaate olisi se, että kenenkään verojen jälkeen käteen jäävä palkka ei olisi alle puolta keskimääräisestä.  Toisaalta pitäisin hyvänä, että julkisella sektorilla kenenkään verojen jälkeen käteen jäävä palkka ei olisi yli kaksinkertainen keskiarvoon nähden. Tiedän, että tämä on radikaali ehdotus. Pidän sitä kuitenkin oikeudenmukaisena.

3. Kolmanneksi haluan nostaa esille työttömyyden. Mielestäni me emme saa tyytyä nykytilanteeseen, jossa työttömyys on korkea. Nykyinen malli johtaa työttömien työpanoksen menettämiseen, heidän työtaitojensa rapautumiseen ja monenlaiseen henkiseen pahoinvointiin ja segregaatioon.

Yhteiskunnan tulee pitää huolta, että työttömille saadaan järjestettyä työtä ja toisaalta jokaisen työkykyisen velvollisuus tulee olla työnteko. Nähdäkseni tulee etsiä mallia, jossa erilaisia työttömyys- ja sosiaalitukiin kuluvia varoja ohjattaisiin kaikkien työkykyisten minimipalkkaukseen heille soveltuviin työtehtäviin.

Kiitos!