Korkein oikeus ja Laupias samarialainen

Korkein oikeus vapautti syytteistä henkilön, joka seurasi omassa asunnossaan erittäin törkeää pitkäkestoista pahoinpitelyä puuttumatta siihen millään tavalla. Helsingin Sanomat (9.4.) kertoi väkivallasta: ”Tuttavamiehet muun muassa kuristivat uhria, löivät mailalla tai pampulla, viilsivät veitsellä, polttivat kaasupolttimella ja leikkasivat saksilla palan korvasta. Uhri menetti välillä tajuntansa. Hänen kätensä ja jalkansa oli sidottu ilmastointiteipillä.” Korkein oikeus katsoi, ettei ole tuomittavaa olla puuttumatta edes omassa asunnossa siihen, kun omat tuttavat käyttävät asuntoa raakaan pahoinpitelyyn.

Tuntuu siltä, että Korkein oikeus on kirjoittanut Jeesuksen kertomuksen Laupiaasta samarialaisesta uusiksi. Jeesushan kertoi väkivallan kohteeksi joutuneesta miehestä, jonka ohi pappi ja toinen hengellisen työn tekijä menivät, mutta jota ohi mennyt halveksittu samarialainen rupesi säälimään. Säälinsä samarialainen ilmaisi sillä, että hän vaivojaan ja varojaan säästämättä piti huolta siitä, että pahoinpitelyn kohteeksi jäänyt mies sai tarvitsemansa hoidon. Laupias samarialainen itse kuljetti loukkaantuneen hoitoon ja maksoi vielä koko hoidon.

Jeesus opetti, että ohikulkeminen ja puuttumattomuus ovat väärin, kun lähimmäinen on hädässä. Korkeimman oikeuden mukaan ei kai olisi ollut tuomittavaa, vaikka pappi ja hengellisen työn tekijä olisivat antaneet pahoinpitelyn tapahtua omassa asunnossaan puuttumatta siihen millään tavoin.

Korkeimman oikeuden päätös tuntuu puistattavalta. Kaikki ne hirveydet, mitä natsit aikanaan toteuttivat Saksassa, olivat mahdollisia nimenomaan siksi, että vain harvat ihmiset puuttuivat niihin hirveyksiin, joista olivat tietoisia. Sen sijaan Korkeimman Oikeuden Tuomarin opetus Laupiaaasta samarialaisesta kertoo, millaiset arvot ovat voimassa siinä Viimeisessä Oikeusasteessa, jonka eteen kaikki kerran tulemme. Siellä missä Hänen opettamiaan periaatteita noudatetaan, ei hätää kärsivälle lähimmäiselle käännetä selkää. Saamme olla kiitollisia siitä, että viimeisenä päivänä Suomen korkeimmalla oikeudella ei ole enää mitään tuomiovaltaa.