Kaupunginvaltuustossa käsiteltiin 11.3. viime vuoden toteutumattomia sitovia tavoitteita. Kiinnitin huomiota joidenkin tavoitteiden toteutumattomuuteen valtuustossa käyttämässäni puheenvuorossa:
5 Vuoden 2014 talousarvion toteutumattomat sitovat toiminnalliset tavoitteet
(Mika Ebeling)
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut,
Jollakin tavalla minusta tuntuu, että tässä kaupungissa on leväperäisyyttä, joka tulee saada poistetuksi.
On totta, että aina kaupunginvaltuuston asettamat sitovat tavoitteet eivät ole olleet erityisen onnistuneita, mutta nähdäkseni valitettavasti on myös totta, ettei järkeviäkään sitovia tavoitteita ole aina otettu vakavasti.
Kun törmäämme siihen, että valtuuston asettamaa sitovaa tavoitetta ei ole toteutettu, meidän on syytä kysyä:
- Oliko vika tavoiteasettelussa?
- Ovatko yllättävät olosuhteet perustellusti aiheuttaneet tavoitteen toteutumattomuuden?
- Olisiko tavoitteen haasteellisista olosuhteista huolimatta voinut kuitenkin saavuttaa, mikäli johtaminen olisi ollut erinomaista?
- Mikäli tavoitetta ei ole ollut mahdollista saavuttaa, onko kuitenkin pyritty parhaaseen mahdolliseen tulokseen?
Minun mielestäni vaikuttaa siltä, että Rakennusvirastolla ei ilmeisesti ollut edellytyksiä viime vuonna saavuttaa asetettua tavoitetta yhteisenä työmaana toteutettujen hankkeiden keston lyhentämisestä 5 %:lla. Vastaus herätti kuitenkin kysymyksen siitä, onko tämän tavoitteen karkaaminen käsistä johtanut siihen, ettei ole enää pyrittykään tosissaan tavoitteen suuntaiseen toimintaan.
HKL-liikelaitoksen metroliikenteen tavoitteiden osalta herää kysymys, onko enää 99,9 %:n yläpuolella mielekästä asettaa sitovaa tavoitetta, vai olisiko syytä tyytyä tavoitteisiin? Käsittääkseni ylitiukka sitovan tavoitteen –termin käyttäminen ei oikeasti palvele toivottua tarkoitusta, vaan itse asiassa johtaa sitovan tavoitteen –inflaatioon. Vähitellen kaikki ymmärtävät pelin hengen: sitova tavoite ei enää olekaan niin sitova kuin mitä se muodollisesti on. Miten me enää asetamme oikeasti sitovia tavoitteita, kun sitovaa tavoitetta jo käytetään vähemmän sitovista tavoitteista?
Sosiaali- ja Terveystoimessa tavoiteltiin sitä, että perusterveydenhuollon yhteydessä toteutettuun somaattiseen erikoissairaanhoitoon pääsy tapahtuisi kuudessa kuukaudessa. Näin tavallisen valtuutetun näkökulmasta 6 kk kuulostaa jo itsessään pitkältä ajalta ja siksi on vaikea hyväksyä sitä, ettei tähänkään päästy. Esityslistatekstin mukaan ”Valtaosa järjestelmässä toteutuneiden hoitojen ylittymisistä johtuu puutteellisista kirjauksista.” Mielestäni on tärkeä selvittää se, kenellä on vastuu kirjauksista ja miksi niitä ei ole asianmukaisesti hoidettu.
Kaupunkisuunnitteluviraston vastausta minun on erittäin vaikea niellä. Heillä oli sitovana tavoitteena joukkoliikenteen kuljetusosuuden kasvaminen aamuliikenteessä keskustaan
0,2 % -yksikköä edellisvuoden toteumasta (73,6 % vuonna 2013). Tavoite ei toteutunut. Toteuma oli 72,02 %. Perustelu kuuluu: ”Tavoite ei toteutunut, koska heikohkon taloudellisen suhdanteen vuoksi joukkoliikenteen matkat ovat vähentyneet henkilöautomatkoja enemmän edellisvuoteen verrattuna.”
Miksi minun on tätä vaikea hyväksyä? Sen takia, että olen 20 vuotta istunut Helsingin joukkoliikennelautakunnassa – loppuvaiheessa HKL:n johtokunnassa. Tuona aikana opin hyvin vahvasti sen, että taloudellinen laskusuhdanne vaikuttaa joukkoliikenneosuuteen edullisesti. Noususuhdanne on joukkoliikenneosuudelle haaste. Kertaakaan en muista, että olisin tuon 20 vuoden aikana kuullut tällaista perustelua, jonka kaupunkisuunnitteluvirasto esittää.
Siksi mieli tekisi palauttaa Kaupunkisuunnitteluviraston vastaus uudelleen valmisteltavaksi! Kaupunginhallituksen ei tule jatkossa sallia huonoja perusteluja sille, että jotakin sitovaa tavoitetta ei ole saavutettu.