Rahat riittävät, kun priorisoimme

Kaupunginvaltuusto kävi 17.2. lähetekeskustelun vuoden 2017 talousarvioehdotuksesta. Käytin kokouksessa seuraavansisältöisen KD:n ryhmäpuheenvuoron:

13

Vuoden 2017 talousarvioehdotuksen valmistelua koskeva lähetekeskustelu

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut,

Haastavassa taloustilanteessa poliitikot punnitaan.

Korostamme, että meillä on varaa kaikkeen, mitä tarvitaan, jos olemme valmiit luopumaan siitä, mitä emme tarvitse.

Toivomme tämän ajattelutavan saavan hyväksynnän tässä valtuustosalissa, sillä silloin selviäisimme ilman, että aiheutamme tarpeettomia ongelmia kaupunkilaisille.

Muutama talousluku kuitenkin kaipaa alleviivausta, jotta ymmärtäisimme haasteen suuruuden.

Esityslistassa todetaan: ”Suomen teollisuustuotannon tason arvioidaan olevan v. 2017 noin neljänneksen alempi kuin kymmenen vuotta sitten.”

Toisessa kohdassa todetaan, että BKT:n määrä jää edelleen n. 3 % pienemmäksi kuin edellisessä suhdannehuipussa. Siis n. 10 vuoden bkt:n kehitys jää negatiiviseksi.

Tällaiset luvut näkyvät siinä, mihin meillä on varaa ja mihin ei ole varaa.

Lainanoton tie ei voi olla loputon. Maailmantalous kokee aika ajoin erilaisia turbulensseja ja silloin niillä on helpompaa, jotka eivät ole pahasti velkaantuneita.

On oikein, että usein puhutaan rakennuskannan korjausvelan pienentämisestä, kuten esityslistatekstissäkin. On kuitenkin ymmärrettävä, että teoilla on suurempi vaikutus kuin sanoilla.

Kristillisdemokraatit ovat viime aikoina tehneet rahaa säästäviä esityksiä ja näiden perusteella meillä olisi ollut 10 miljoonaa euroa enemmän tämän korjausvelan todelliseen lyhentämiseen jo tänä vuonna. Tätä ehdotimme, mutta Te kaadoitte ehdotuksemme.

Jos KD:n säästeliästä talouspolitiikkaa olisi täällä noudatettu, niin muutaman vuoden kuluttua koko korjausvelka olisi saatu hoidettua. Tämä olisi oletettavasti vähentänyt myös ylläpitokustannuksia sekä niitä sairauspoissaoloja, joita aiheutuu rakennuskannan tarpeettoman huonosta kunnosta. KD:n linjalla ihmisten arki olisi parempi.

Tunnustamme, että silloin meille ei tulisi keskustakirjastoa, Helsingin Energian kehitysohjelma olisi maltillisempi ja Kruunuvuorenrannan liikenneratkaisu olisi toisennäköinen.

Maan hallitus sitoutui osana julkisen talouden tasapainottamista vähentämään kuntien tehtäviä ja velvoitteita miljardilla eurolla. Valitettavasti tällaiset hallitusohjelmakirjaukset eivät aina toteudu.

Suhteessa maan hallitukseen kaupungin on syytä kovistella lupausten pitävyydestä, kuten tuosta miljardin euron velvollisuuksien vähentämisestä. Mutta samalla meidän on ymmärrettävä maan hallituksen vaikea asema. Meidän ei tule tarpeettomasti pyrkiä keikuttamaan hallitusta, kun se yrittää saada maan talouden kuntoon.

Asiat nimittäin voidaan saada kuntoon useammalla eri tavalla. Jos hallituksen tapa hoitaa maan asioita ei meitä aina miellytä, meillä on kiusauksena heittää kapuloita sen rattaisiin.

Tätä kiusausta on kuitenkin vältettävä, koska tämän maan asiat on saatava kuntoon. Maan talous on nimittäin saatava kuntoon, vaikka se ei tapahtuisikaan aivan toivomallamme tavalla. Emme toimi vastuullisesti, jos oppositiopuolueena tavoitteemme olisi saada hallitus epäonnistumaan. Yhteisen edun tulee olla tärkeintä.

Maahanmuutto on suuri haaste. Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä haluaa, että kaupunki kiinnittää tähän liittyen huomiota seuraaviin asioihin.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä kotona lapsiaan hoitavien äitien tavoittamiseen yhteisöihin ja koulutuksen piiriin. Äidit ovat keskeisessä roolissa lasten ja perheiden sopeutumisessa uuteen elinympäristöön. Tämä ei tapahdu ilman kustannuksia.

Paljon on puhuttu heikkenevästä huoltosuhteesta ja ratkaisuksi on tarjottu maahanmuuttoa. Maahanmuuttajien ikärakenne on kyllä suotuisa ajatellen huoltosuhdetta, mutta vain työllistynyt maahanmuuttaja parantaa huoltosuhdetta. On siis hyvin tärkeää toimia siten, että maahanmuuttajat pystyvät työllistymään ja antamaan osaamisensa yhteiseksi hyväksemme.

Tässä haasteemme on suuri, sillä nykyinen työvoimapolitiikka aiheuttaa monen ns. kantasuomalaisenkin syrjäytymisen. Tämän asian hoitamiseen tarvittaisiin suuri yhteiskuntasopimus, joka johtaisi kaikkien työhaluisten työllistämiseen, mutta tähän eivät kaupungin rahkeet riitä eikä hallitus senkaltaista yhteiskuntasopimusta edes tavoittele.

Lopuksi Kristillisdemokraattien valtuustoryhmä korostaa sitä, että tänne tulleita turvapaikanhakijoita tulee kohdella arvokkaasti ja heidän tulee saada olla turvassa sen ajan kuin Suomessa ovat, riippumatta siitä, saavatko he lopulta oleskeluluvan, vai eivätkö.

Huolestuttavasti eri puolilta on kuulunut huonoja uutisia. Milloin on kuulunut uutisia joidenkin ns. kantasuomalaisten pelottavasta käytöksestä ja milloin toisin päin. Riittävästi ei kuitenkaan ole kiinnitetty huomiota turvapaikanhakijoiden keskinäiseen väkivaltaan.

Turvapaikanhakijoiden tulee ymmärtää, että Suomi on vapaa maa ja Suomessa yksilön vapaus on tärkeä asia. Niinpä turvapaikanhakijalla on Suomessa oikeus vaihtaa uskontoa ilman, että kenelläkään olisi tämän johdosta oikeutta pahoinpidellä häntä.

Helsingin kaupungin tulee omalta osaltaan pitää huolta näiden oikeuksien toteutumisesta.