Johtamisjärjestelmän uudistamisessa on paljon hyvää, mutta jotain voi vielä parantaa

Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli 16.3. johtamisjärjestelmän uudistamista. Kyseessä on Helsingin suurin johtamisjärjestelmän muutos tällä vuosituhannella.

Käytin keskustelussa ryhmäpuheenvuoron, jossa totesin, että

  1. kannatamme kaupunginvaltuuston roolin vahvistamista ja kuntavaalien tuloksen parempaa huomioonottamista kaikilta osin luottamuspaikkoja jaettaessa.
  2. kannatamme sitä, että kaupunginhallitukseen valittavat jäsenet ovat jatkossa joko valtuutettuja tai varavaltuutettuja.
  3. totesin, että pormestarilta ja apulaispormestareilta olisi perusteltua edellyttää sitä, että nämä olisivat varsinaisia valtuutettuja.
  4. pidämme positiivisena virkamiesvalmistelun ja poliittisen päätöksenteon selkeää erottamista.
  5. on syytä laatia pormestariohjelma tai valtuuston strategiaohjelma, ei molempia.
  6. olisi luonnollista, mikäli kaupunginhallituksessa esittelijöinä olisivat toimialajohtajat eikä kansliapäällikkö.
  7. sopiva tavoitetaso toimialojen määrällä on neljä.
  8. jatkossa palvelukokonaisuuksien määrän tulee olla merkittävästi pienempi kuin nykyisten virastojen määrä.
  9. on perusteltua keskittää hallintotehtävät
  10. valtuuston tulee pitää huolta, ettei luottamushenkilölle maksettavista palkoista tule kohtuuttoman korkeita.

 

Alla puheenvuoroni:

6. Johtamisjärjestelmän uudistaminen

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kaupunginvaltuutetut,

Johtamisjärjestelmän muutos on todella merkittävä muutos. Kerrankin uudistuksen suunnittelussa on rohjettu perustavalla tavalla miettiä asia uusiksi ja lisäksi peruslinjaukset tuntuvat oikeansuuntaisilta.

Suuren muutoksen keskellä kaksi asiaa on päätetty pitää ennallaan: kaupunginvaltuuston ja –hallituksen koko. Tämä on perusteltua, koska muuten olisi vaara, että tehostamisen nimissä kavennettaisiin demokratiaa.

Kannatamme kaupunginvaltuuston roolin vahvistamista ja kuntavaalien tuloksen parempaa huomioonottamista. Tämä on täysin linjassa sen kanssa, mitä Kristillisdemokraatit ovat pyrkineet esim. luottamuspaikkaneuvotteluissa ajamaan. Korostammekin sitä, että tämä kuntavaalien tuloksen parempi kunnioittaminen ei saa olla vain silmänlumetta, eikä se saa koskea vain suurimpien puolueiden keskinäisten johtopaikkojen jakoa, vaan sen tulee ulottua kaikkiin niihin poliittisiin luottamuspaikkoihin, joita kuntavaalin tuloksen perusteella jaetaan. Siksi olemme kannattaneet ja kannatamme yhä pisteytysjärjestelmän luomista luottamuspaikkojen jakamiseksi, sillä se olisi pitämässä huolta siitä, että kuntavaalien tulosta kauttaaltaan kunnioitettaisiin. Tällaisen järjestelmän luominen ei vaadi kovin suurta älyllistä ponnistusta. Miksi tällaista järjestelmää ei sitten ole otettu käyttöön, vaan sitä joudutaan yhä odottamaan?

Tilanne pysyy tällaisena niin kauan kuin suurimpien puolueiden johtajat pitävät itsekkäitä päämääriään päätöksentekoaan ohjaavana kriteerinä ja ovat näiden päämäärien edistämiseksi valmiit kohtelemaan pienempiä puolueita äänestäneitä vähempiarvoisina ihmisinä.

On perusteltua, että kaupunginhallitukseen valittavat ovat joko valtuutettuja tai varavaltuutettuja. Pormestarilta ja apulaispormestareilta olisi perusteltua edellyttää sitä, että nämä olisivat varsinaisia valtuutettuja. Mikäli pormestariksi tai apulaispormestariksi valitaan henkilö, joka ei ole saanut riittävästi ääniä päästäkseen varsinaiseksi valtuutetuksi, tuntuisi se oudolta vaalituloksen huomioimiselta.

Pitäisimme suotavana, että toimialalautakuntien kooksi päätettäisiin 15 poliittisen edustavuuden turvaamiseksi.

Pidämme positiivisena virkamiesvalmistelun ja poliittisen päätöksenteon selkeää erottamista.

Mitä tulee mahdollisen pormestariohjelman laatimiseen, on syytä pitää huolta, ettei tehdä päällekkäistä työtä ja siten aiheuteta sekaannusta. Vaikuttaisi järkevältä, että jatkossa valtuusto hyväksyisi joko pormestariohjelman tai valtuustostrategian, mutta molempien laatiminen ei näytä tarkoituksenmukaiselta.

Tuntuisi luonnolliselta, että kaupunginhallituksessa esittelijänä toimisivat toimialajohtajat, kuten Demareiden vastaesityksessä. Demareiden ryhmäpuheenvuorossa esitetty kritiikki koskien kansliapäällikön asemaa on perusteltu. Tämä asia tulee korjata ennen kuin esitykset johtosäännön uudistamiseksi tuodaan valtuuston hyväksyttäväksi.

Jos toimialajohtajan näkemys poikkeaa kaupunginhallituksen enemmistön näkemyksestä eikä toimialajohtaja ole halukas esittelemään kaupunginhallituksen enemmistön tahdon mukaista esitystä, pormestarilla ja asianomaisella apulaispormestarilla tulee olla esittelyoikeus, ettei poliittinen päätöksenteko esty.

Toimialamalli vaikuttaa perustellulta. Tämä saattaa auttaa ongelmaan, mikä on syntynyt, kun eri hallintokunnat puolustavat kukin omaa reviiriään eivätkä aina kanna oikealla tavalla vastuuta kaupungin kokonaisedusta. Voidaan esim. saavuttaa oman sektorin säästöt huomioimatta kunnolla sitä, mitä lisäkustannuksia samalla aiheutetaan toiselle hallintokunnalle.

Mitä tulee Toimiala- ja lautakuntarakenteen päälinjauksiin, niin KD-valtuustoryhmä pitää ylitiukkana sitä linjausta, että toimialoja olisi keskushallinnon lisäksi korkeintaan neljä. On nimittäin vaikea ajatella, että toimialoja voitaisiin enää tästä vähentää. Neljä vaikuttaa hyvältä tavoitetasolta, mutta kun ajattelemme esimerkkeinä mainittuja sosiaali- ja terveystoimea, opetus- ja varhaiskasvatustoimea, teknistä toimea ja kulttuuri-, liikunta- ja vapaa-aikatoimea, niin tuntuisi vaikealta enää tästä vähentää.

Kun pohjaesityksessä sanotaan ”korkeintaan neljä” ja SDP:n vastaesityksessä ”vähintään neljä”, niin meistä juuri tuo neljä vaikuttaisi sopivalta tavoitetasolta.

Mitä tulee toimialarakenteen muodostamisen lähtökohtiin, niin KD-valtuustoryhmä pitää olennaisena sitä, että palvelukokonaisuuksien määrä on uudistuksen toteuduttua merkittävästi pienempi kuin nykyisten virastojen määrä. Tämä on päätösesitykseen kirjattukin, mutta tämä täytyy pitää kirkkaana mielessä, jottei lopulta käy niin, että hyvistä lähtökohdista huolimatta päädytään toisenlaiseen tulokseen kuin mitä aluksi on pyritty.

On myös perusteltua keskittää hallintotehtävät toimialoittain, mikäli keskushallintoon keskittäminen ei ole vielä parempi ratkaisu.

Aikanaan valtuusto päättää päätoimiselle ja osa-aikaiselle luottamushenkilölle maksettavasta kuukausipalkasta ja korvauksista. KD-valtuustoryhmä pitää tärkeänä, että nämä palkat ovat kohtuullisen korkeita, mutta eivät kohtuuttoman korkeita. Tämä voi olla haasteellista, koska vaarana on, että suurin vaikutusvalta palkkatason määrittämisessä on niillä ihmisillä, jotka itse ovat lähellä tulla valituiksi kyseisiin tehtäviin ennemmin tai myöhemmin.

Kaiken kaikkiaan KD-ryhmä toteaa, että päätösesityksessä on paljon hyvää, mutta jotakin voitaisiin tehdä vielä paremmin.