Helsingin kaupunginvaltuusto kokoontui 2.-3.2. Haikkoon pohtimaan sitä, miten valtuustokausi on mennyt. Samalla virkamiehet saivat eväitä uuden strategian hahmottamiseen uudelle valtuustolle, joka aikanaan strategiastaan päättää.
Käytin kokouksessa KD:n ryhmäpuheenvuoron, jossa arvioin 4 vuoden onnistumisia ja epäonnistumisia.
VALTUUSTOSEMINAARI
– 2.-3.2.2017 Haikon kartano
– Mika Ebeling
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät seminaarin osanottajat!
On hyvä, että kaupunginvaltuusto ainakin valtuustokauden alussa suunnittelee alkanutta kautta strategiaseminaarissa ja valtuustokauden loppuvaiheessa tarkastelee suureksi osaksi jo mennyttä kautta.
Jotta tällaisesta tarkastelusta olisi mahdollisimman suuri hyöty, tulee myös epäonnistumiset nostaa reippaasti esille ja tarkasteltavaksi. Mielestämme hyväksi esimerkiksi käy toissapäinen kaupunginvaltuuston kyselytunnin keskustelu, jossa apulaiskaupunginjohtaja Viljanen kertoi, mihin toimenpiteisiin opetusvirastossa paljastunut rikosepäily oli johtanut.
Myönnän, että olimme hyvin positiivisesti yllättyneitä siitä, miten paljon työtä oli jo tehty asioiden korjaamiseksi. Meidän tulee pyrkiä suhtautumaan vakaviin epäonnistumisiin samalla vakavuudella kuin tuohon rikosepäilyyn. Epäonnistuminen ei tietenkään itsessään ole rikos, mutta meillä pitäisi olla se asenne, että inhoamme epäonnistumisia niin paljon, ettemme salli niiden toistuvan.
Kun virastot ja liikelaitokset arvioivat omaa onnistumistaan, niin helposti käy niin, että vahvasti painotetaan onnistumia ja epäonnistumiset mieluummin jopa unohdetaan.
Tämän todettuamme, on kuitenkin todettava, että aika monessa asiassa olemme tällä valtuustokaudella myös onnistuneet.
Velkaantumisen kääntäminen laskuun on tärkeä asia. Tässä on varmasti auttanut se, mitä tuottavuustavoitteeksi kutsutaan. Tuottavuustavoitteen ongelma oli, kuten olemme aiemminkin todenneet se, että se ei oikeasti ollut tuottavuustavoite, vaan menoleikkuri.
Kristillisdemokraatteina pidämme tärkeänä, että asioista puhutaan rehellisesti ja oikeilla nimillä. Uskomme, että rehellinen puhetapa vaikuttaa politiikan arvostukseen merkittävästi. Mikäli tulevalle kaudelle tarvitaan vastaavanlainen työkalu kuin tuottavuustavoite on ollut, sitä ei enää tule kutsua tuottavuustavoitteeksi, vaan säästötavoitteeksi.
Valtuustokauden aikana on myös päätetty johtamisjärjestelmän uudistamisesta, jopa mullistamisesta. Uudistuksesta päättäminen on ollut merkittävä saavutus, mutta päätös ei vielä takaa menestystä. Ratkaisevaa on se, miten päätöksen toimeenpanossa onnistutaan. Kun samanaikaisesti on tulossa sote- ja maakunta-uudistus, niin on suuri vaara, että uudistusten toteuttaminen ei onnistu toivotusti.
Ympäristöasioissa kaupunki vaikuttaa onnistuneen jopa erinomaisesti. Esim. päästöt ovat vähentyneet huomattavasti.
Sen sijaan johtamisessa on ollut myös ongelmia. Opetusvirastossa oli ilmeisesti mahdollisuus pitkäaikaiseen merkittävään rikolliseen toimintaan. Se kertoo, että järjestelmässä on ollut vikaa.
Mutta myös Länsi-metron käynnistämisen häpeällinen viivästyminen kertoo ongelmista. Meidän ei tule väistää vastuutamme toteamalla, että asia ei ole suoraan meidän päätettävissämme. Kyllä Länsi-metro on helsinkiläistenkin asia ja siksi valtuuston tulee kantaa siitä vastuunsa.
Toinen merkittävä epäonnistuminen oli Helsingin Bussiliikenteen tappiollinen taaperrus vuodesta toiseen. Valtuustolle oli Helsingin Bussiliikennettä perustettaessa esitetty aivan toisenlainen kuva yhtiön tulevasta menestyksestä. Me halusimme, että syyt tähän virheeseen olisi selvitetty, mutta valitettavasti valtuuston enemmistö oli eri mieltä. Virheen syitä ei haluttu selvittää. Pidämme tätä hälyttävänä.
Valtuustossa päätökset tehdään enemmistöön perustuen. Siksi kaikki päätökset ovat enemmistöpäätöksiä – sekä onnistuneet että epäonnistuneet päätökset. Jos emme ole valmiita paneutumaan siihen, miksi huonoja päätöksiä on tehty, niin kuinka me ikinä opimme? Kun virheitä on tehty, politikointi tulisi jättää sikseen. Sillä tavoin voimme jatkossa tehdä parempia päätöksiä.
Kristillisdemokraatit ovat valmiita tarkastelemaan omaa toimintaansa kriittisesti ja toivoo vastaavaa myös muilta ryhmiltä.
Sivistystoimen puolella iloitsemme erityisesti koulutustakuun toteutumisesta. On tärkeää, että koulunsa päättäneet löytävät opiskelupaikan eivätkä putoa tyhjän päälle.
Digitalisaatio etenee. E-aineistot ovat lyöneet itsensä läpi kirjastoissa. Kaupungin tulee elää tässä murroksessa vahvasti mukana, sillä digitaalisten mahdollisuuksien hyvä hyödyntäminen on epäilemättä yksi tulevaisuuden menestystekijä.
Ilolla panimme merkille myös museoiden kävijäennätykset. Museot ovat säilyttämässä arvokasta kulttuuriperintöämme, mutta tuon kulttuuriperinnön säilyttämisen ensisijainen paikka eivät ole museot, vaan ihmisten mielet. Siksi on tärkeää, että museoilla on myös runsaasti kävijöitä.
Työllisyys on tärkeä kysymys. Pitkäaikaistyöttömyyden osalta emme ole onnistuneet. Tämä vaatii lisää toimenpiteitä.
Erityisen ilahtunut olemme poikittaisen joukkoliikenteen hyvästä kehityksestä. Valtuustokauden aikana sen osuus on noussut 18,9 %:sta 22,88 %:iin. Määrät ovat vieläkin vähäisiä, mutta ensimmäinen poikittaisen joukkoliikenteen prosentti, jonka muistan, oli 12 %. Siihen nähden parannus on ollut huomattava. Olemme vuodesta toiseen painottaneet poikittaiseen joukkoliikenteeseen satsaamisen tärkeyttä. Kaupunki pystyy määrätietoisuudella pikkuhiljaa parantamaan tätä osuutta edelleen merkittävästi. Tässä tahdomme antaa tukemme.
Tähän liittyen mieleeni tulee eräs valtuustokeskustelu kauan sitten. Jokeri I oli juuri saatu käyntiin, kun joukkoliikenneasioita valtuustossa käsiteltiin. Käytin puheenvuoron, missä korostin poikittaisen joukkoliikenteen jatkuvan kehittämisen merkitystä ja sitä, miten meidän tulee kiirehtiä Jokeri II:n aikaansaamista. Silloin kunnioitettu puheenjohtaja (=Harry Bogomoloff) tokaisi penkistään kuuluvasti jotenkin tähän tapaan: ”Vastahan se Jokeri I on saatu aikaan”.
No nyt meillä on Jokeri II:n eli runkolinja 560 ja muutenkin poikittainen joukkoliikenne paranee. Jatkakaamme keskeytyksettä työtä tämän hyväksi, sillä poikittainen joukkoliikenne on lähtenyt hyvin huonosta tilanteesta hyvin vanhojen virheiden johdosta, kun aikanaan poikittainen liikenne rakennettiin henkilöautoliikenteen varaan, mistä kehä I ja kehä III kertovat. Jos jo tuolloin olisi rakennettu tehokas poikittainen joukkoliikenne, joukkoliikenteen osuus poikittaisesta liikenteestä voisi hyvinkin olla yli 50 %.
Esteettömyyden edistämisessä esim. HKL on onnistunut hyvin. Iloitsemme siitä, että pyrkimys esteettömyyteen on kaupungissa laajasti omaksuttu.
Terveyden edistämisen suhteen kuva on kahtalainen. Toisaalta iso osa helsinkiläisistä voi hyvin ja he ovat terveitä, mutta polarisaatio on tässä asiassa lisääntynyt. KD korostaa sitä, että emme saa olla välinpitämättömiä niistä, joiden kyky huolehtia omasta terveydestään ei ole hyvä.
Pidämme hyvänä sitä, että ikääntyneet voivat asua kotona, jos he siihen turvallisesti kykenevät. Pidämme kuitenkin erittäin tärkeänä, ettei kukaan jää kotiin heitteille. Kotiavun palveluiden tulee olla riittäviä, niin että ikääntyneen on oikeasti turvallista asua kotonaan.
Lopuksi kiitos seminaarin järjestäjille ja muille osanottajille.
Kiitos!