Politiikan tulisi perustua tosiasioihin. Sitä mieltä minä olen.
Poliittisen toimintani aikana olen havainnut, että suurin osa suomalaisista poliitikoista on eri mieltä. On olemassa joukko sellaisia kysymyksiä, joissa totuudesta ei paljon välitetä, jos lainkaan. On ollut mielenkiintoista ymmärtää, että punavihreä aatepolitiikka yhdistää monia sellaisia kysymyksiä, joissa tosiasiat tavalla tai toisella torjutaan. Toinen asia, mikä monia näistä kysymyksistä yhdistää, on se, että punavihreä aatepolitiikka on näissä kysymyksissä suoralla törmäyskurssilla kristillisen etiikan kanssa.
Tosiasioiden torjuminen saatetaan tehdä siten, että vastakkainen argumentaatio täysin ohitetaan ikään kuin sitä ei olisi kuultukaan. Tai sitten argumentaatio voidaan pyrkiä torjumaan suuttumalla ja paheksumalla joko argumenttia tai argumentin esittäjää. Näillä molemmilla tavoilla huomio pyritään siirtämään pois asiallisesta keskustelusta. Ikään kuin suuttuminen tarkoittaisi sitä, että vastapuolen argumentti on osoitettu vääräksi.
Tätä epätervettä punavihreää politikointia ruokkii eräs toimintatapa, jota telaketjukommunismit ovat ennen heitä käyttäneet ties kuinka pitkään. Kyse on omien poliittisten päämäärien julistamisesta ihmisoikeuksiksi. Vaikka se onkin epärehellistä, se on kuitenkin kätevä tapa ottaa yliote sellaisesta poliittisesta vastustajasta, joka ei ole syvästi ankkuroitunut totuuteen. Tämä selittää sen, miksi punavihreä aatepolitiikka dominoi niin vahvasti suomalaista politiikkaa Vihreistä aina Kokoomuksen punavihreään enemmistöön asti.
Kukaan meistä ei halua toimia ihmisoikeuksia vastaan. Kun punavihreät julistavat tavoitteensa ihmisoikeuksiksi, he samalla luovat pelilaudan ja säännöt, jossa pelataan heidän eduksensa painotetuilla nopilla. Jo poliittisen keskustelun alkaessa pelin säännöt kertovat, että punavihreät ovat hyviä ihmisoikeuksien puolustajia ja mahdolliset vastustajat ovat ihmisoikeuksien vastustajia. Säännöt edelleen kertovat, että hyvien ihmisten hyvä päämäärä pyhittää heidän keinonsa. Argumenttien ei tarvitse olla loogisia, kunhan ne puolustavat punavihreiden ihmisoikeuksiksi julistamia asioita. Sen sijaan näitä vastustavia pahoja ihmisiä saa pyrkiä vahingoittamaan rajoittamalla heidän sananvapauttaan, painostamalla heidän työnantajiansa tai muilla tarpeellisilla keinoilla. Eikä pahojen ihmisten asia-argumenteilla ole väliä, koska pahoja ihmisiä ei tarvitse kuunnella.
Jos Herra suo ja minä elän, tulen käsittelemään tätä aihetta myöhemmin yksityiskohtaisemmin.