Tällä valtuustokautella Helsingin kaupunginvaltuusto on ollut erityisen perhevastainen. Ensin kotihoidon tuen Helsinki-lisä vietiin 2-3 -vuotiailta lapsilta. Olen sitä säännöllisesti pyrkinyt sen jälkeen palauttamaan, mutta viime budjettikäsittelyn yhteydessä Kokoomus, Vihreät, Demarit ja Ruotsalaiset päättivät viedä Helsinki-lisän 1-2 -vuotiailtakin lapsilta. Tämä etu poistui nyt kesäkuun alussa.
Tällä päätöksellä nämä puolueet osoittavat, miten vähän ne arvostavat sitä erityissuhdetta, joka vallitsee lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Samalla ne osoittivat arvostuksen puutteensa niille monille perheille, jotka haluavat itse hoitaa lastansa yli yhden vuoden iän!
Katsooko Kokoomus todella, että kaikkien 1-vuotiaiden lasten paras paikka on vieraan tädin tai sedän hoidossa? Mikä oli vikana siinä, että vanhemmat saivat itse päättää omaan perhetilanteeseensa parhaiten sopivan ratkaisun ilman, että heitä voimallisesti patistettiin luovuttamaan lapsensa varhaiskasvatukseen? Missä on se paljon puhuttu moninaisuus? Eivätkö lapset ja perheet saa olla yksilöitä? Mitä väärää on siinä, jos perhe arvostaa aikaa oman lapsen kanssa niin paljon, että haluaa antaa pikkulapsivaihetta elävän lapsensa olla kotikasvatuksessa vähän pidempään?
Kokoomuksen pormestariehdokas Juhana Vartiainen on korostanut työllisyysnäkökulmaa. On kuitenkin syytä kysyä, miksi omaa lasta kotona hoitava vanhempi olisi työtä pakoileva lorvailija, mutta toisen lasta varhaiskasvatuksessa hoitava olisi arvokkaassa työssä? Pitäisi Vartiaisenkin tunnustaa, että molemmat tekevät arvokasta työtä.
Entä sitten maahanmuuttoon perustuva perustelu? Sen mukaan näin tulee toimia, jotta maahanmuuttajalapset saadaan suomenkielisen varhaiskasvatuksen piiriin ja näin oppivat suomen kielen. Mutta voi perustellusti kysyä, miksi kaikki pitää laittaa kärsimään sen tähden, että huonosti suomea osaavat maahanmuuttajalapset saadaan oppimaan suomea? Tällaiset kaikkiin kohdistuvat toimet eivät ole oikeasuhtaisia.
Entä sitten tasa-arvokortti? Sen mukaan lapsen kotihoidon tuki aiheuttaa epätasa-arvoa, koska se heikentää naisten urakehitystä. Mutta miksi Kokoomus, Vihreät, Demarit ja Ruotsalaiset päättäisivät, mikä on kullekin ihmiselle parasta? Mikseivät ihmiset saisi toteuttaa omia unelmiaan, vaan heidän pitäisi toteuttaa Juhana Vartiaisen, Anni Sinnemäen, Nasima Razmyarin tai Eva Biaudet’n unelmia?
Sen sijaan, että yhteiskunta pyrkisi riistämään lapsiaan kotona pitempään hoitavalta tämän mahdollisuuden, tuetaan mieluummin kotoa takaisin työelämään palaavan paluumahdollisuuksia hyvän täydennyskoulutuksen ja työelämän joustavuuden kautta.
Onpa esitetty, että tämä olisi säästötoimikin perustuen siihen, ettei kovin moni lastansa kalliiseen päivähoitoon siirtäisi, vaan pois otettu etuus jäisi kaupungin kassaan. Tämä toki voi osin pitää paikkansakin, mutta on suoraviivaista ja kylmäsydämistä lapsiperheiden taloudellisen tilanteen heikentämistä. Kyllä yhteiskunnan tulee arvostaa niitä perheitä, joissa tulevaisuus kasvaa!
Näin Helsingin pormestariehdokkaana täytyy todeta: Onneksi on Espoo! Siellä KD:n asema on ollut vahvempi kuin Helsingissä ja siellä lasten kotihoidon tuen Espoo-lisä on siksikin varjeltunut. Tehdään Helsingistäkin parempi paikka. Tehdään se näissä kuntavaaleissa!