Suomen taloudellinen tilanne on heikentynyt dramaattisesti vaalikauden aikana Rinteen-Marinin hallituksen johtaessa maata. Pandemia ja Ukrainan sota ovat suuresti syyllisiä tähän tilanteeseen, mutta ei hallituskaan syytön ole.
Jos maan talous on kunnossa, meillä on hyvin varaa kaikkeen tarvitsemaamme ja vielä paljon enempäänkin, mutta jos talous sakkaa, niin meidän voi olla vaikea saada rahoja enää riittämään tarpeelliseenkaan.
Vuonna 2019 Rinteen – Marinin hallitus aloitti. Tuona vuonna Suomen valtionvelka suhteessa bkt:hen oli 44,3 %. Kulosaaren yhteiskoulun paneelissa kysyttiin, mikä Suomen valtionvelan suhteessa bkt:hen tulisi olla seuraavan vaalikauden lopussa. Tunnuin suorastaan radikaalilta, kun esitin tavoitteeksi 50 % tasoa. Siis tasoa, joka on merkittävästi huonompi/korkeampi kuin Rinteen-Marinin hallituksen aloittaessa. Suurin osa puolueista vaikutti jotenkin lamaantuneen nykymenosta ja kuvittelevan, että suunnanmuutosta ei tarvittaisi tai siihen ei pystyttäisi. Muille tuntui olevan lähes mahdotonta ajatella, että EU:n vakaussopimuksen mukainen 60 % edes saavutettaisiin. Jos emme kuitenkaan hoida omaakaan talouttamme vakaussopimuksen mukaisesti, kuinka voimme edellyttää esim. Etelä-Euroopan maita noudattamaan vakaussopimusta ja olemaan kippaamatta huonon taloudenpitonsa seurauksia meidän niskaamme esim. yhteisvelan kautta?
Kansantalous toimii paljolti vientitulojen varassa. Kun ihmisiä koulutetaan, pitää kuunnella herkällä korvalla, minkälaista osaamista ja työvoimaa vientiteollisuus tarvitsee. Suomella ei ole varaa kouluttaa ihmisiä työttömiksi. Suomessa on tällä hetkellä vakava työvoimapula osaajista, jollaisia vientialat tarvitsevat.
Velkaantuminen pysäytettävä määrätietoisesti
Toimet velkaantumisen ja kestävyysvajeen taittamiseksi on aloitettava välittömästi. Velkaantumisen ja kestävyysvajeen taittamiseksi tarvitaan pitkäjänteinen tiekartta. Suomen velkaantumiskehityksen taittaminen vie vuosia.
Julkisen talouden tasapainottamiseksi tarvitaan maltillisia veronkorotuksia haittaverotukseen, julkista taloutta vahvistavia menoleikkauksia sekä työllisyyttä vahvistavia toimenpiteitä.
Lisää tuloja
Lisää verotuloja voidaan saada esimerkiksi terveysperusteisesta verosta lisätylle sokerille, jota monet terveysalan järjestöt kannattavat. Voimalaitosvero toisi myös merkittävästi lisätuloja esim. osallistamalla lisääntyvän tuulivoimatuotannon maksamaan voitoistaan veroa sähköverkon vahvistamiseen, mikä on tarpeellista juuri tuulivoiman lisääntymisen myötä. Kolmas merkittävä lisätulon lähde voisi olla työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksun verovähennysoikeuden puolittaminen.
Mistä voisi leikata?
Nykyinen asumistukijärjestelmä ei toimi kuten pitäisi. Nykyjärjestelmä näyttäessään tukevan asunnon tarvitsijaa johtaa käytännössä siihen, että asunnot vuokrataan sellaisilla hinnoilla, jotka hyödyntävät asumistukea maksimaalisesti. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että asumistuki menee vuokranantajalle eikä hyödytä tarkoituksenmukaisella tavalla vuokraajaa. Järjestelmän uudistaminen säästäisi huomattavasti laskien merkittävästi vuokratasoa.
Julkisen hallinnon tehostaminen on myös suuri mahdollisuus.
Erilaisia valtion ja kuntien ”asiantuntijaorganisaatioita” on tarkasteltava kriittisesti. Meillä on paljon päällekkäisorganisaatioita. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa esimerkiksi vahtivat sekä STM että THL tuhannen henkilön voimalla. On esitetty, että THL:n voisi lakkauttaa ja ja tarvittaessa vahvistaa STM:ää. Tämä on harkinnan arvoinen ehdotus, johon en uskalla vielä ottaa lopullista kantaa. Korona on osoittanut, että nykyiset organisaatiot tuottavat keskenään ristiriitaisia ohjeita ja tuloksena on ollut riskiväestön ylikuolleisuus.
Sama tarkastelu tulee tehdä myös Opetusministeriön ja opetushallituksen kohdalla. On esitetty, että jälkimmäisen voi lakkauttaa tarpeettomana päällekkäisorganisaationa. Tätäkin pitää tarkastella avoimin mielin Vastaavia päällekkäisorganisaatioita on paljon.
Sitra, Finnvera ym. – ovatko ne kaikki tarpeellisia? Yhden ”asiantuntijan” palkkaamiseen tarvitaan kuuden teollisuustyöntekijän palkasta otetut verot. Monet näistä organisaatioista ovat muistoja menneiltä ajoilta, jolloin teollisuutta ohjattiin paljon poliitikkojen toimesta. Tällaiseen ei enää ole varaa, eikä se nykymaalimassa ole tarkoituksenmukaista.
Ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan porrastus ja sen ulottaminen koskemaan kaikkia toisi säästöjä, parantaisi monen työttömyysturvaa ja nopeuttaisi työllistymistä merkittävästi. Tutkimukset osoittavat yksiselitteisesti, että työllistyminen vauhdittuu ansiosidonnaisen lähestyessä loppuaan. Porrastamalla tuen saamme nopeutettua työllistymistä, vaikka emme leikkaisikaan tuen kestoa.
Yritystukia on tarkasteltava kriittisesti. Jos yritys ei ole elinkelpoinen ja kilpailukykyinen, sitä on turha pitää hengissä verovaroin. Tämä vääristää kilpailua ja terveiden yritysten mahdollisuuksia tulla markkinoille.
Kulttuurin tukemista on arvioitava avoimesti. ”Kulttuuri” -sanan alla on hyvin monenlaista toimintaa. Osa kulttuurista on mieltä ylentävää ja kansaamme rakentavaa, osa haastaa vallitsevia toimintamalleja terveesti. On kuitenkin myös kulttuuria, joka ei täytä kumpaakaan tehtävää, vaan pikemmin repii yhteiskuntamme terveitä rakenteita alas. Tällaista kulttuuria yhteiskunnan ei ole tarkoituksenmukaista tukea.
Seuraavan hallituksen on tehtävä suursiivous. Kaikkien rahareikien tarpeellisuus on arvioitava kriittisesti ja haitalliset rikkaruohot on kitkettävä pois. Jokaisen tahon on pystyttävä uskottavasti perustelemaan olemassaolonsa tarpeellisuus. Kehitysapurahoja on annettava sinne, missä niiden käytöstä on kiistaton hyöty, eivätkä ne häiritse kohdemaan paikallisen yritystoiminnan kehittymistä. Kehitysyhteistyömäärärahojen kasvattaminen velkarahalla on huonosti perusteltua. Ylijäämäisestä budjetista on parempi antaa.
Maahanmuuttoa on tarkasteltava realistisesti. On huolehdittava siitä, että emme joudu samaan tilanteeseen kuin Ruotsi, joka on pelottava esimerkki epäonnistumisesta ja taloudellinen katastrofi. Osaavan työvoiman saamista ulkomailta on helpotettava.
Tehostaminen säästää
Ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamisen lisäksi on toinenkin tapa saada talouteen ja yritteliäisyyteen vauhtia. Se on Kannustavan perusturvan toteuttaminen. Maamme moninaisten sosiaalitukien iso ongelma on siinä, että ne ovat saaneet aikaan kannustinloukkuja. Siis aina ei kannata tehdä työtä, koska vähentyvien tukien tähden joskus työnteko saattaa oikeasti vähentää käteen jääviä rahoja. Olemme ehdottaneet, että merkittävä osa tukimuodoista koottaisiin yhteen ja luotaisiin yhtenäinen järjestelmä, joka varmistaisi sen, että työnteko olisi aina selkeästi kannattavaa. Järjestelmän erinomainen puoli olisi se, että tuen varassa eläviä olisi aiempaa vähemmän, mutta aiempaa enemmän olisi niitä, jotka kustantaisivat sosiaaliturvan. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että meillä olisi hyvin varaa turvata niiden asema, jotka oikeasti tukea tarvitsevat.
Tässä suuntaviivoja seuraavalle eduskuntakaudelle. Sammutetuin lyhdyin vaaleihin meneminen ei palvele Suomen tulevaisuutta.