Miten lännen ja Euroopan olisi tullut toimia Venäjän suhteen aiemmin? Entä Venäjän hyökättyä Ukrainaan? Entä nyt Trumpin toimiessa Yhdysvaltain presidenttinä?

Nämä ovat isoja kysymyksiä, joilla voi olla valtava merkitys Suomen, Euroopan ja koko maailmankin tulevaisuudelle.

Mikael Isoaho on haastanut reippaasti näkemykseni Facebookissa. Hän on esittänyt pitkähkön avoimen kirjeen minulle, joka löytyy Facebook-seinältäni. Pyrin vastaamaan keskeisiksi näkemiini kysymyksiin. Ennen kaikkea pyrin kuitenkin esittämään kokonaisnäkemykseni asiasta, koska pidän oikeaa kokonaisnäkemystä kaikkein olennaisimpana. Muuten on vaara, ettei näe metsää puilta.

Ensiksikin mielestäni parasta politiikkaa on se, joka johtaa parhaaseen lopputulokseen. Ukraina on ollut levoton suuren osan 2000-lukua. Valitettavasti sisäiset levottomuudet helposti houkuttelevat ulkopuolisia toimimaan tavalla, joka kärjistää tilannetta.

Ukrainan oikeudesta liittyä NATOon

Ukrainan kannalta olisi ollut parasta, mikäli maa ei olisi alkanut hakea NATO-jäsenyyttä eikä olisi poistanut venäjän kieleltä vähemmistökielen virallista asemaa.

Tähän voidaan tietysti esittää vastaväite: Eikö Ukrainalla itsenäisenä valtiona pidä olla oikeus liittyä NATOon, jos haluaa? Vaikka tämä logiikka voi kuulostaa vastaansanomattomalta, ei se sitä mielestäni ole. Tämä käy ilmi siitä, että emme sovella samaa periaatetta kuitenkaan kaikissa muissa tilanteissa.

Kuuba oli itsenäinen maa, jota Fidel Castro johti vuodesta 1959 alkaen. Yhdysvaltalaiset olivat tukeneet Castron syrjäyttämisyritystä 1961, minkä takia Kuuballa oli perusteltu syy uskoa, että Yhdysvallat pyrkii kaatamaan Kuuban hallinnon. Tuossa tilanteessa Kuuba lähestyi Neuvostoliittoa ja kesästä 1962 alkaen Neuvostoliitto oli toimittamassa Kuubaan keskimatkan ydinohjuksia, jotka suunnattiin Yhdysvaltoja kohti sekä yli 40.000 miestä. Yhdysvaltojen huomattua, mitä oli tapahtunut ja tapahtumassa, se uhkasi tarvittaessa maailmansodalla, jos tilannetta ei saataisi ratkaistua muuten. Lopputulos oli, että Neuvostoliitto veti ohjukset pois Kuubasta ja Yhdysvallat sitoutui olemaan miehittämättä Kuubaa ilman suoraa provokaatiota! Yhdysvallat veti myös Neuvostoliittoon suunnatut ohjuksensa pois Turkista ja Italiasta. Tätä Yhdysvaltojen toimintaa on pidetty hyväksyttävänä, vaikka se kielsi itsenäiseltä Kuubalta oikeuden sellaisen aseistuksen pitämiseen, joka olisi tehnyt Yhdysvaltojen hyökkäyksen Kuubaan sotilaallisesti äärimmäisen kalliiksi. Eikä Yhdysvallat siis joutunut edes sitoutumaan ehdottomaan hyökkäämättömyyteen Kuubaan!

Maan itsemääräämisoikeuden mukaan voitaisiin myös väittää, että jokaisella maalla on oikeus hankkia oma ydinpelotteensa. Tätäkään oikeutta emme puolusta, vaan olemme tyytyväisiä, että ydinaseiden leviämistä rajoitetaan varsin kovin sanktioin.

Tämä osoittaa, että elämme maailmassa, jossa emme vain voi julistaa omia oikeuksiamme, vaan meidän on pyrittävä ottamaan huomioon myös ne maat ja ihmiset, jotka näemme vastustajinamme tai peräti vihollisinamme.

Ukrainan paras mielessä

Ukrainan kannalta olisi ollut parasta kitkeä korruptiota ja lähestyä länttä varjellen kuitenkin myös suhteita Venäjään. Varmasti helpommin sanottu kuin tehty. Ilman vuoden 2014 vallankumousta, avointa suuntautumista NATO-jäsenyyden hakemiseen ja venäjän kielen virallisen vähemmistökielen aseman poistamista Ukraina voisi yhä olla kokonainen Krimiä myöten.

Miten sitten voimme edistää Ukrainan parasta? Ukrainaa on tuettava. Mutta onko järkevää ja oikeasti Ukrainan etu käydä sotaa siitä, saako Ukraina liittyä NATOon? Mielestäni ei. Mielestäni pyrkimys ratkaista tämä asia sodankäynnillä Venäjän kanssa oli huono useistakin syistä: 1. Sota on sisältänyt merkittävän ydinsodan vaaran, mikä on koko maailmalle vaarallista. 2. Sodan jatkumisen saattoi päätellä jo vuonna 2022 johtavan siihen, että Ukrainan tilanne heikkenee ajan myötä. Nyt onkin ilmeisesti 500.000 – 1.000.000 nuorta ukrainalaismiestä kuollut tämän sodan seurauksena ja lisäksi Ukraina on menettänyt lisää alueitaan. 3. Tämä on vaarallista Suomen kannalta.

Varhainen ymmärrykseni siitä, että sodan jatkuminen heikentää Ukrainan tilannetta perustui muutamaan asiaan. Ensiksikin Ukrainaa tukevat länsimaat eivät ole valmiita viemään sotaa niin pitkälle kuin Venäjä on. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka länsimaat lupasivat Ukrainalle tukea voittoon saakka, niiden suuret sanat tulevat lopulta pettämään Ukrainan. Niinpä länsimaat korottivat Ukrainan panoksia, vaikka eivät ole valmiita pelaamaan peliä ns. loppuun asti. Tämä johtaa Ukrainan suurempiin menetyksiin kuin olisi ollut tarpeellista.

Tähän voidaan tietysti esittää vastaväite: No, miksei nyt vain taistella kaikin voimin ja rajoitteetta Venäjää vastaan?

Täytyy muistaa, että länsimaat ovat demokratioita. Kansan tahto vaikuttaa siihen politiikkaan, mitä maat tekevät ja myös niihin, keillä on valta päätöksiä tehdä. Pidän selvänä, että Euroopan maiden kansalaista alle 10 % olisi valmis Ukrainan tähden ydinsotaan Venäjän kanssa, eikä luku jenkeissäkään olisi edes 20 %. Edelleen, vaikka ajatus ydinsodan vaarasta rajattaisiinkin pois, oli oletettavaa, että länsimaiden todellinen sitoutuminen sotaan alkaa ajan kanssa hiipumaan ja sen takia Ukrainan neuvotteluasema heikkenee.

Tämä on varsin vääjäämätöntä. Mielestäni varhaisen arvioni osuminen oikeaan käy ilmi siinä, miten loppuvuonna 2024 useissa länsimaissa tehdyt mielipidetiedustelut osoittivat, että yhdessäkään suuressa EU-valtiossa sodan jatkamista Ukrainan voittoon asti ei ole yhtä suurta kannatusta kuin neuvotteluratkaisulla on. Isoista Euroopan maista vain EU:n ulkopuolelle siirtyneessä Iso-Britanniassa sodan jatkamisella voittoon asti oli enemmän kannattajia kuin neuvotteluratkaisulla, mutta sielläkin kannattajia oli alle 40 %. Vaikka minua on saatettu syyttää putinistiksi ja Venäjän myötäilystä, niin todellisuudessa se politiikka, jota olen kannattanut, olisi tuonut Ukrainalle paljon paremman lopputuloksen kuin mitä nyt on saatavissa. Ja toisaalta: niin vilpittömiä kuin ovatkin saattaneet olla ne, jotka ovat suuressa tunteen palossa julistaneet sotilaallista tukea Ukrainalle voittoon saakka ja jotka ovat neuvotteluratkaisun kannattajia pilkanneet, ovat todellisuudessa aiheuttaneet Ukrainalle suurta lisävahinkoa.

Miksi siis paremmin Ukrainaa puolustaneet on tuomittu niiden toimesta, jotka ovat kyllä moraaliposeeranneet Ukrainan puolesta, mutta joiden politiikka on tuomassa huonoa lopputulosta nimenomaan Ukrainalle? Syy on nähdäkseni siinä, että nämä ihmiset ovat väärällä tavalla samaistaneet Putinin vihaamisen ja Ukrainan puolesta olemiseen. Todellinen Ukrainan auttaminen tulee kuitenkin toimia tavalla, jonka lopputulos on Ukrainalle paras.

Trumpin valinta toi mahdollisuuden, jota ei tule jättää käyttämättä

Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain uudeksi presidentiksi on sekä mahdollisuus että vaara. Se loi kerralla tilanteen, jossa yksi keskeisimmistä, itse asiassa kaikkein keskeisin, Ukrainan tukija haluaa lopettaa sodan. Bidenin hallinnolla oli reilut 2½ vuotta aikaa voittaa Ukrainan sota muiden NATO-maiden tuella. Se ei kuitenkaan saanut voittoa aikaiseksi, vaan ajan kanssa Ukrainan tilanne heikkeni. Nyt Yhdysvaltain kansalaiset käyttivät demokraattista oikeuttaan vaihtaa hallintoa ja valita sodasta irtautumisen vaihtoehdon.

Tämän hyvä puoli on siinä, että kaikkien pitäisi käsittää tilanteen muuttuvan radikaalisti. Ukrainan tuki ei vain pikkuhiljaa rapise ja Ukraina kärsi ajan kanssa yhä enemmän, vaan kaikkien pitäisi tajuta tilanteen kriittisyys. Nyt on annettava USA:n tehdä rauha Ukrainassa, tai Ukrainalle käy tosi huonosti.

Tilanteeseen sisältyy kuitenkin suuri asenteellinen haaste. Vaikka Trump mahdollisesti saa Ukrainalle parhaan rauhan, mitä on nyt tai myöhemmin enää saatavissa, tuon rauhan ehdot eivät ole yhtä hyvät kuin ne olisivat olleet ilman tätä sotaa tai edes keväällä 2022 sodan jo alettua.

Virheellisellä politiikallaan Ukrainalle paljon lisäkärsimystä aiheuttaneet tulevat tietysti syyttämään Trumpia tästä kaikesta, vaikka Trump tulleekin olemaan se henkilö, jonka takia ei käy vielä huonommin.

Tähän tilanteeseen sisältyy kuitenkin myös suuri vaara. Jos Länsi-Eurooppa ei hyväksy Trumpin parasta yritystä sodan lopettamiseksi, USA lähtenee pois Ukrainasta ja Länsi-Eurooppa jää itse keskeisesti taistelemaan Venäjän kanssa. Silloin Ukrainan tilanteen heikkeneminen todennäköisesti nopeutuu merkittävästi, NATO on vaarassa hajota ja Venäjälle USA:n suojista nyrkkiä heristellyt Suomi saattaa jäädä lähinnä oman puolustuskykynsä varaan Venäjän naapuriksi Venäjän toiseksi suurimman kaupungin kylkeen.

Suomen kannalta on tärkeää, että Trumpin annetaan siivota tämä sotku.

Esitettyjä kysymyksiä ja vastaväitteitä vastattuina

Lopuksi vastaan lyhyesti joihinkin esitettyihin näkemyksiin.

1. Venäjä on juuri romahtamaisillaan ja sotaa pitää jatkaa.

Vastaus: Sotapropagandaa levitellään molemmin puolin. Muistaa kai moni, kuinka 2022 meille kerrottiin, kuinka Putin on kuolemansairas ja kuolemassa milloin mihinkin tautiin. Vaan eipä näytä kuolleen. Lisäksi meille kerrottiin 2022, miten pakotteet ovat johtaneet siihen, että Venäjä joutuu jo käyttämään pesukoneiden osia aseisiinsa, kun tilanne on niin huono.

2. Trumpista esitetään äärimmäisiä näkemyksiä puolesta ja vastaan.

Vastaus: Mielestäni Markku Ruotsila totesi hyvin osuvasti, mitä Trumpista on sanottu. ”Trump tulee ottaa vakavasti, mutta ei kirjaimellisesti.” Trumpin politiikka on suurelta osin suositumpaa kuin Trump itse. Tälle on perusteensa. Kannatan monia hänen poliittisia pyrkimyksiään: rauha Ukrainaan ja Gazaan, tuhlaamisen lopettaminen, edullinen energian hinta, pitäytyminen biologisiin tosiasioihin sukupuolikysymyksessä, naisten kilpaurheilun reiluuden puolustaminen, laittoman maahanmuuton kitkeminen ja oman maan asioiden hoitamiseen keskittyminen. Nämä ovat esimerkkejä hyvistä painotuksista.

Kaikki Trumpin puutteista kertovat jutut eivät toki ole valheellisia, mutta usein demokraattipuolueen Trump-vihamieliset tulkinnat heijastuvat suomalaisen lehdistön Trump-uutisoinnissa.

3. Onko oikein verrata Trumpin ja Putinin neuvotteluja Chamberlainin ja Hitlerin sopimukseen?

Vastaus: Trumpin hallinnon ”Peace through strength” (Rauha voiman kautta) on aivan erilainen lähestymistapa kuin Chamberlainin heikkous. Trump korosti jo ensimmäisellä kaudellaan Euroopankin NATO-maiden tarvetta käyttää sovittu määrä taloudellisista voimavaroistaan puolustukseen. Rauhan aikaansaamiseksi ja ylläpitämiseksi ”Peace through stregth” on paras politiikka. Silloin halutaan elää rauhassa kaikkien kanssa, mutta ollaan valmistautuneita tarvittaessa puolustautumaan asein. Rauhan tahtoon kuuluu tällöin vastapuolen kuuleminen ja sen perusteltujen vaatimusten kunnioittaminen ilman, että kuitenkaan jouduttaisiin heikkouden takia tekemään myönnytyksiä tarpeettomasti.

4. Pyrkimys vuoden 2022 sodan aloittamisen estämiseksi

Vastaus: Trump mielestäni perustellusti arvosteli Bidenin toimettomuutta sodan estämiseksi. On varmasti totta, että puhelinlinjat Moskovaan olivat käytössä, mutta mielestäni sota olisi pitänyt estää hyväksymällä Venäjän vaatimus siitä, että Ukraina ei liity NATOon samoin kuin Neuvostoliitto 1962 hyväksyi Yhdysvaltojen vaatimuksen siitä, että Kuuban sijoitetut ydinohjukset poistetaan maasta rauhan säilyttämiseksi.

5. Historian huomioonottaminen ja Venäjän aiemmat toimet

Vastaus: On totta, että Venäjä valehteli ennen hyökkäystään Ukrainaan ja että Venäjä on toiminut itsekkäästi useissa konflikteissa. Hyväksyn tämän näkökohdan esilletuomisen vaatimuksen ”rauhannarratiivin” yhteydessä, mutta helposti käy niin, että Venäjän aggressiivista politiikasta puhuttaessa unohtuu se, että Yhdysvallat ja NATO on tehnyt aggressiivisia toimia, joiden takia myöskään se ei ole puhdas pulmunen. Ajatellaan vaikka Serbian pommitusta ja Kosovon irrottautumista siitä ja sotatoimia Libyassa ja Irakissa sekä vanhempina aikoina Amerikan mantereen vasemmistolaisia hallituksia vastaan. On mielestäni selvää, että meillä on perusteltu syy epäillä Venäjää, mutta on mielestäni myös selvää, että Venäjällä on varsin perustellusti syyt epäillä Amerikkaa ja NATOa.

6. Kiinnostaako Venäjää Ukrainan EU-jäsenyys?

Vastaus: En väitä, etteikö Venäjää kiinnostaisi Ukrainan EU-jäsenyys, mutta pidän hyvin myönteisenä sitä, että Venäjä julkisesti pitää sitä Ukrainan omana asiana. Mielestäni tuo Venäjän ilmaisema kanta pitää pyrkiä sementoimaan rauhansopimuksessa.

7, Sodan kannattajat?

Vastaus: Järkevässä keskustelussa on pakko pysyä suurissa linjoissa. Kun puhun sodan kannattajista, en siis tietenkään tarkoita sitä, että nämä ihmiset ideologisesti kannattaisivat sotaa itsessään, vaan että he katsovat sodan jatkamisen olevan väline parhaan lopputuloksen aikaansaamiseksi. Vastaavalla tavalla rauhan kannattajilla en tarkoita, että nämä ihmiset olisivat valmiit millaiseen rauhansopimukseen tahansa.

8. Alueluovutuksista?

Vastaus: En ole esittänyt, että Ukrainan olisi tullut 2014 tai 2022 tai Suomen 1939 luopua alueistaan taisteluitta. Mielestäni kuitenkin NATO-jäsenyyspyrkimyksestä luopuminen ja venäjän kielen vähemmistöaseman säilyttäminen olisivat olleet  asioita, joista rauhan säilyttämisen tähden olisi ollut järkevä antaa periksi. Silloin olisi mahdollista, että Ukraina olisi yhä kokonainen Krimiä myöten.

9. KD:n kanta

Vastaus: KD on demokraattinen puolue ja kunnioitan demokratiaa. Ukraina on joutunut idän ja lännen välisen vastakkainasettelun taistelukentäksi ja se on hyvin surullista. Mielestäni on selvää, että Ukrainan kannalta olisi ollut parempi toimia toisin. Tämän nähdäkseni osoittaa se, että lopputulos tulee Ukrainan kannalta olemaan huonompi kuin alkutilanteessa oli tarpeellista. Minusta näyttää siltä, että lännelle Venäjän vastustaminen on ollut Ukrainan parasta tärkeämpää. Itselleni Ukrainan paras on tärkeämpää kuin Venäjän vastustaminen.

Haluan pitää perustellun näkemykseni esillä, koska uskon, että lopulta moni kykenee ymmärtämään, että olen ollut alusta asti oikeassa. Mielestäni nykytilanne jo todistaa puolestani. Toinen seikka, miksi nyt pidän tärkeänä nostaa asiaa esille, on se, että nyt olemme Suomen ja Euroopan kannalta tärkeässä vaiheessa. Joko USA:n johdolla tehdään rauha tai jäädään yksin mahdollisesti NATOn raunioiden keskelle taistelemaan Venäjää vastaan. Suomen ja suomalaisten kannalta pidän erittäin tärkeänä, että Suomi ei joudu turvallisuuspolitiikassa erilleen USA:sta.

10. Rauhan sopimuksesta

Olen samaa mieltä kuin moni muukin, että Ukrainan tulee saada mahdollisimman hyvä rauha. Nähdäkseni nyt Trumpin presidenttikauden alussa rauhaan on mahdollisuus ja käsittääkseni se on parempi mahdollisuus kuin mitä tämän jälkeen tulee. Toki aiemmin olisi mielestäni ollut parempi vaihe, mutta emme voi mennä historiassa taaksepäin. Toivon, että olemme laajasti yhtä mieltä siitä ,että sodan jälkeen Ukraina tarvitsee ponnistelujamme sodan tuhojen korjaamiseksi. On mielestäni moraalinen velvollisuutemme, että Ukrainan sodankäyntiä tukeneet maat tukevat voimallisesti myös Ukrainan jälleenrakentamista.