Ystäväni kertoi minulle vaimostaan, joka oli työskennellyt hoitoalalla. Vaimo oli sairastunut syöpään ja syöpä oli levinnyt laajalle. Hänen miehensä ei ollut juuri paikalla, kun hoitaja kysyi vaimolta, oliko tällä kipuja. Vaimo oli sanonut, ettei kipuja ole. Tähän hoitaja oli todennut: ”En usko sitä!” ja oli väkisin työntänyt vaimon vastustelusta huolimatta voimakkaat kipulääkkeet hänen suuhunsa tai kurkkuunsa ja vettä päälle, jotta lääkkeet menisivät alas.
Miehen ehdittyä paikalle vaimo oli todennut tälle, että hän varmaankin kuolee seuraavana yönä, sillä hän tiesi kyseisten kipulääkkeiden tehon. Ja niin tapahtui.
Tämä on yksi karmea esimerkki siitä, millaisessa maassa me elämme. Lähimmäisen kunnioittaminen ei ole enää arvo, jota tosissaan noudatettaisiin. Lähimmäisen kunnioitukseen sisältyy paitsi hänen elämänsä kunnioitus, myös hänen vapautensa kunnioitus. Kannatan vapautta ja vastustan pakkoa.
Tarvitsemme yhteiskuntaa, joka arvostaa elämän perusasioita: elämää, perhettä, vanhemmuutta, lapsia, ahkeruutta, kohtuutta, lähimmäisen kunnioitusta ja pyrkimystä elää rauhassa kaikkien kanssa. Toista ei pidä pyrkiä vaientamaan, vaan kunnioittamaan. Asioista on voitava keskustella ja eri mieltäkin tulee saada olla. Laajasta sanan-, uskonnon ja mielipiteen vapaudesta tulee pitää kiinni ja vapauden vihollisia on uskallettava vastustaa, vaikka hekin toki saavat mielipiteensä ilmaista.
Me elämme Suomessa, joka tarvitsee suunnanmuutoksen!
Tervetuloa vaalitilaisuuteeni Helsingin Alppitaloon, Karjalankatu 2 A 1 (Helsingin Kansanlähetys) lauantaina 7.1. klo 13. Siellä kerron ajatuksistani laajemmin.